Juups, eli ollaan nyt sitten kotiuduttu (runsaaksi puoleksi vuorokaudeksi) kotia. Huomenna lähdetään Sotkamoon ja siitä sitten Siilinjärvelle. Maanantaina sitten tottistelemaan. Iik. Mitähän se samojedi keksiikään? Mutta nyt siis tarkemmin lomailuviikostamme.

Lauantai 4.4. Kohti tuntureita!

Aamulla vielä pikapakkauksia ja sitten autokyydillä mummolaan, missä pakkailimme mitsubishiin tavarat. Kerkesi vielä koiran värikin muuttua. Jasunhan sen piti meidän mukana lähteä ja Sanin jäädä kotia, mutta niin siinä kävi, että kontissa sitten matkalla töröttikin valkoinen harmaan sijaan.

Pysähdeltiin kolmisen kertaa. Viimemmäksi Rovaniemellä, missä tovi jos toinenkin etsiskeltiin sopivaa ruokapaikkaa. Ensimmäinen joku viiden tähden ravintola ja toinen sitten karmeassa kunnossa oleva pitsapaikka (missä me sitten syötiinkin ...). Lenkkeiltiin myös Ounasjoen varressa. Perillä Äkäslompolossa oltiin puoli kuuden aikoihin ja Sanin kanssa rynnittiin heti läheiselle koiraladulle ja käväistiin vetäsemässä heti alkuun neljä kilometriä.

Säälittää vieläkin autoparka, neljä ihmistä + koira ja liuta kasseja...

Sunnuntai 5.4. Ladulle

Emäntä hiihteli Kotamajan kautta Peurakaltiolle, mistä sitten Kukaslompolon (mielettömän pitkä järvi) jäätä pitkin Sielikkö-´mökille´. Eli mukavat 27 km. Nähtiin myös aivan järjettömän suuri siirtolohkare, se oli oikeesti iso! Sani pääsi sitten potkurilenkille, kummempia ei enää jaksettu juoksutella ;)

Illalla käväisi vielä virpojia, ei meidän karmaisevan pelottava vahtikoira ollut kuulema pelottanut.

Maanantai 6.4. MTV3 Uutiskevennys & hiihtoa

Sanin kanssa hiihtelimme Kukaslompolo järven päähän ja takaisin, 14 km siis. Toisaalla oli muut meidän lauman jäsenet filmattavana linssiluteina. Metsähallitus täyttää vuosia ja juhlakonsertti oli menossa. Illalla sitten katseltiin MTV3 kevennysosiota silmä kovana -ja tuttujahan siellä näkyi!

Tiistai 7.4. Kesängin valloitus = vuorikiipeilyä

Sani sai jäädä mökille köllimään. Hiihdettiin Kesängin Keitaalle (ihana merle-collie) ja hieman murusteltiin siinä. Sitten alkoikin kiipeäminen Pirunkurua ylöspäin. Alkuha oli tietty helppoa, mutta sitten kiivettiinkin jo melkein seinäjyrkästi. Tästä kohdasta ei tainnut kuvaa tulla, mutta mieletön kumminkin. Ylhäällä upeat maisemat, tästä sitten joskus luvassa kuviakin.

Sitten tunturia alaspäin (Kapasiteettiyksikköä mukaillen: Katso tätä ty-ty-ty-ty-tyyliä...). Pienen lenkin ja tunturin kierron jälkeen Sielikköön. Hiihtoa 25 km.

Keskiviikko 8.4. Latuilemaan jälleen

Emäntä Velhonkodalle ja takaisin, nyt matkaa 15 km. Sanin kanssa pinkaistiin koiraladulle ja 4 km, sopiva matka, ei tuo jaksa juuri enempää vetääkään.

Torstai 9.4. Uusi valloitus

Tänään sitten hiihtelimme Kukas-tunturin laelle. Parahiksi tällöin tuli juuri pääsiäistoivottelu-soitot Kajaanista, pitempäänkin olisi voinut jutella, mutta tunturilla tuuuleee. Alamäkilaskua (Seijahan suorastaan lennähteli) Kotamajalle ja Hangaskurun laavun kautta mökille. Reitille matkaa 18,5 km.

Perjantai 10.4. Jäällä ja pilkkikisoissa

Aah, rauhassa kaukana kaupungin äänistä kiitää samojedi ja omistaja. Yhtäkkiä Lapin hiljaisuuden rikkoo kuulutusten ääni. Arvata saattaa mistä nekin kuului. Eikö ne kalat lähde karkuun tuommosta metakkaa?

Lenkkiä kumminkin 14 km, jälleen siis Kukaslompolon päässä.  Myöhemmin käytiin potkurilla ihastelemassa näitä pilkkikisoja. Ja tärkeimpänä: nähtiin viimein poroja -tai ainakin tuoreet jäljet (Sani siis). Mielenkiinnolla samojedin ketale nokka maassa jälkiä tutki. Vaistot pelaa. Samojedia on käytetty paitsi rekikoirana myös poropaimennukseen.

Lauantai 11.4. Nokka kohti Kajaania

Ihana loma kerta kaikkiaan. Kaksi tunturia valloitettu seitsämästä, ensi kerralla jatketaan. Paluumatka sujui rattoisasti, parisen kertaa pysähdeltiin. Matkalle oli tarkoitus myös sisällyttää kasvattajan luona vierailu, mutta se jäi nyt tällä kertaa. Toisella kertaa sitten.

Nyt ollaan laukut ja romppeet purettu ja pikkuhiljaa palailla arkiaskareisiin. Ankea arki ei vielä kuitenkaan ala, pääsiäsisen vietto siis jatkukoon!

Sivumainintana ollaan sovittu sekä agi- että tokokursseille. Näin tulee meillekin taas säännöllistä rytmiä harjoitteluun.