Paavolaan suunnattiin taas. Kävellen mentiin, kyllähän tuo näköjään jaksaa minua kentällä komennella ihan samalla tavalla, siihen vissiin riittää aina energiaa...

Otettiin A-este, hyppyjä, putki, rengas ja erikseen kepit. Ensin kokeiltiin keppejä, meidän pujo-harjoitukset kotona on saaneet vauhtia tähän hommaan. Oli siis kujakepit pienellä raolla, kutsuin itse päästä koiraa.

Rata olisi ollut mukava mennä. Rengasta laskettiin medi-korkeudelle, harjoitukset meni ihan pelleilyksi. Pari kertaa onnistui, kun renkaan toiselta puolelta kutsuin. Tässä tulikin sitten pitempi tauko, kun koiraa kentällä kalastelin kiinni. Tuohan hieman arastelee vähänkään epäilyttäviä ihmisiä. Louskutti karvat pystyssä ja ei antanut kiinni. Kukapa sitä kentälle hillumaan tulleista örisevistä humalaisista ukoista tykkäisikään?

Rauhoittelin kaveria ja mentiin kokeilemaan uudemman kerran. Rengas taas tuotti vaikeuksia, ei osaa hahmottaa mistä pitäisi mennä läpi. Varmaan kaikista muista rei-istä mentiin läpi, muttei renkaasta. Sitten hyppy ja siitä putkeen irtoamista, meni ihan mallikkaasti. Aata kokeiltiin erikseen sitten. Taija laittoi nakin valmiiksi kontaktille. Eihän se oikein sujunut. Jos muuten meni hyvin, niin koira kävelee palkan päältä ja ´ai tossako se oli, no oisit heti sanonu´-ilme naamallaan kuikistelee.

Itsekseni otin lisää keppejä. Nyt keppien päässä oli palkkana nakkirasia. Ohjasin molemmilta sivuilta vuorotellen, mukavaa menoa. Puomia myös, kontaktin edessä taas nakkipurkki. Pari viikkoa sitten puomihan meni ihan sähellykseksi, mutta nyt se meni hienosti. Pari kertaa hihnassa ja sitten yhdesti irti ja otti kaikki kontaktit, voi että olen tyytyväinen ;)

Kokeilin nurtsilla vielä paikalla oloa, mutta ihme piippaus-kuikistelu taas meneillään. Tällä paikalla ololla ei kyllä ole kokeeseen menemistä. Toivottavasti keksitään tähän sitten jokin ihmeparannus :o)