Torstaina lenkin jälkeen makuutin läheisellä hiekkakentällä reilut viisi minuuttia, koitetaan aikaa venyttää pikku hiljaa pitemmäksi.

Tänään sitten vaihteeksi taas... Yllätys yllätys, Paavolaan. Oltaisiinhan me voitu mölleihin uskaltautua kisailemaan, mutta aan näkeminen haihdutti, nämä haaveet aika nopeasti pois. Aata en radalla ota ennen kuin tuo elukka suostuu ottaamaan, joka ikisen kontaktin eikä hypi roiski niitä alas!

Keskityttiin katselemiseen ja tokoiluun. Jättöliikkeet ja luoksetulo tehtiin, ne oikein hyviä. Vähän seuruutusta, tämäkin ihan hyvä. Taukoa pidettiin ja vettä luputettiin, ukkosen jyristellessä kauempana.

 Jatkettiin tokottelua, nyt paikalla oloa. Liikkeestä yritän tehdä nyt melko dominoivan koiralle. Silittelen pään päältä hännän tyveen hitaasti, sitten käsky maahan ja hitaasti käveleksi ympäriinsä ja pysähtelen  satunnaisesti. Muutamia piippejä kuului, komensin ja uskoi. Välillä kävin taas silittelemässä, nyt jätän nakkipalkat lähes kokonaan pois, niitähän se haukkumalla vaatii. Toinen pitkä makuutus, lähemmäs kymmenen minuuttia, nyt ei piippejä kuulunut.

Katseltiin vielä muutamien koirakoitten ratoja ja lähdettiin kotia kohti kävelemään, ei tehdyt mieli ukkoskuuroon jäädä kävelemään ja kuivana kotiin asti selvittiinkin. Minusta aika vähän porukkaa oli agissa, liekkö tehnyt kun lauantaina on Kuopiossa mahdollisuus kolmeen starttiin vähentänyt porukkaa.

Sivumennen tuntuu siltä, että pentukuumetta nostattaa vai pitäisikö sitä sanoa jo pentua harkitsevaa...