Kajaanista on lähes kaikki lumet sulaneet ja maakin jo sen verran kuivunut, ettei tarvitse Sania joka lenkin jälkeen pestä. Kevään myötä tulee kaikki kiireet myös.

Sanin kalenteria vilkaistessa näyttääkin aika pahalta. Maanantaina näyttelykoulutusta, tiistaina agia ja keskiviikkona tokoa, taitaa mennäkin loppuviikko palautuessa...

Kunnon kohotusta ollaan aloitettu, niin koiran kuin omistajankin suhteen. Juoksulenkkejä tehdään kaksi kolme kertaa viikossa ja pyöräilylenkkejä muutama. Tosin nyt ovat jääneet vähemmälle, pyörän takakumi on mennyt kolme kertaa ihan lättänäksi ja kahdesti on vaihdettukin sisäkumi. No, nyt on korjaamolla, kun takarengas heiluu ja ketjutkin lähti. (Ihan tosi, se ostettiin viime kesänä)

Sani on aika kaljussa karvatilanteessa, minnekään näyttelyihin ei olla lähdössä ennen Roviksen Juhannusnäyttelyä. Sinne lähdetään pakoon, kun lauman vanhin akka täyttää pyöreitä :o)

Varmaan loppuviikosta kuuluu lisää, kunhan kurssit alkaneet. Todennäköisesti kuuluu sadattelua, kun ei agikurssilla näkynyt kuin kaukana kiitävä karvatuppo.

Täytyy sivukommenttina mainita, että me ihan oikeasti kirjoitetaan Sanin kanssa yhdessä tätä blogia. Tuohon se syliin änkää ja jos työnnät pois, niin alkaa armoton tökkiminen kyynärpäähän.

Piristyksenä kuva Sanista uiskentelemassa, otettu viime kesänä Hepokönkäällä.