Heh, no ei putkelle asti edes päästy. Kahden hypyn jälkeen lähti liitämään Salmen ja koirien luo, itse niin äimistyneenä, että täh? Minä tarjoan nakkia, houkuttelen, käsken ja melkein itken (:D) ja neiti vain räkyttää. Käytiin molemmat rauhoittumassa Paavolan koirapolulla ja muisteltiin mitä se oikein tarkoittaa, jos minä käsken, että "Odota". Pysäytyksiä siis.

Eipä agi enää paljon kiinnostanut. Olisi nyt varmaan kannattanut onnistunut suoritus ottaa viimeiseksi, niin olisi koiralle positiivinen mielikuva jäänyt. Tosin paljon koiran mielikuvilla väliä, kun itsellä tuntuu, että kiitos liitely riitti. Ehken se kolmas kerta toden sanoo -ilmaus pitää paikkansa. Jos me siis vielä kolmannen kerran ängetään alkeisjatkolle, niin onnistuisiko?

Totuuden nimissä täytyy myöntää, että treenataa agia ihan_liian_vähän. Siinä mielessä hankala laji, että ei pysty olohuoneessa opettamaan ;) Agisuoritukset on niin hauraita, että vähäisenkin häiriötekijä häiritsee Sania. Tokon puolella niin erilaista. Pitää käydä tässä itsekseen tai pienellä porukalla treenailemassa ja saada Sanille niitä onnistuneita ratoja.

Pitää palkata useammin ja olla extra-palkat mukana, niin jospas se tästä... Möllikisat voidaan kyllä melkein unohtaa. Tulee kalliiksi pari hyppyä ;D